Joulusatu: Feeniks-lintu tulee apuun

On jouluyö. Feeniks-lintu istuu ihmisen hahmossa vanhanaikaisen viikinkilaivan yläkannella laivan kapteenin kanssa. Kannen poikki kulkee iso tukki, jonka päällä kapteeni ja Feeniks istuvat vastatusten. Laiva kulkee kovaa vauhtia. Kapteeni on tietoinen tulossa olevasta törmäyksestä rannikon kallioihin ja hyppää yhtäkkiä laivan reunan yli. Hypätessään hän huutaa: ”Näin meidän on tehtävä. Anteeksi, etten kertonut aikaisemmin etkä siten kyennyt varautumaan tähän.” Feeniks säikähtää, mutta hyppää perässä veteen. Molemmat tietävät jollain tasolla, että matka jatkuu puolta pienemmällä aluksella.

Feeniks-lintua kummastuttaa, miten hän ymmärsi hypätä veteen. Normaalisti hän ei koskaan tee niin, vaan voimien uupuessa tai hädän hetkellä hän laskeutuu lepäämään kanelipuun oksalle. Nyt kuitenkin hän uskalsi ja osasi toimia toisin. Lisäksi Feeniksiä ihmetyttää, mistä hän tiesi, että matka jatkuu puolta pienemmällä aluksella. Varsinkaan kun tällaista alusta ei ollut näkyvissä.

Seuraavassa hetkessä Feeniks on – ei pienessä laivassa vaan – hotellin aulassa. On edelleen yö. Ja Feeniks on edelleen ihmisen hahmossa. Tarkoituksena on sammuttaa aulan valoja. Feeniks tietää, että on olemassa järjestelmä, jolla valot voidaan sammuttaa. Hotellilla sitä ei kuitenkaan ole. Feeniks lähtee etsimään järjestelmää. Hän tulee paikkaan, missä on paljon ihmisiä, jotka elävät sellaista elämää, jossa valoja sammutetaan. Tämä on ainoa elämäntapa, jonka nämä ihmiset tuntevat ja jota he osaavat elää. Paikassa on myös kauppa, josta voi hakea valojen sammutusjärjestelmän. Kauppias, jonka luokse Feeniks menee, huomauttaa, että täällä ihmiset käyttävät tätä järjestelmää liian massiivisesti. Heillä menee valojen sammutusjärjestelmän käyttö överiksi, liiallisuuksiin, mutta he eivät sitä itse tiedosta. Feeniks haluaa samanlaisen järjestelmän hotellin aulaan vietäväksi, ja on samalla tietoinen siitä, että hän osaa käyttää systeemiä oikein eli vain silloin, kun sitä tarvitaan.

Seuraavana hetkenä jostain alkaa nousta tietoisuus siitä, että toisen joulupäivän aamu sarastaa. Elias herää ja ymmärtää nähneensä unta. Uni tuntuu oudolta ja samalla tärkeältä. Koskaan aikaisemmin Elias ei ole nähnyt unta Feeniks-linnusta eikä koskaan aikaisemmin ole yksi hahmo kantanut itsessään kahta olemusta, ihmistä ja lintua. ”Unen täytyy liittyä viikko sitten alkaneeseen alavirejaksooni”, päättelee Elias. Elias on koko aikuisikänsä kärsinyt kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, jossa nyt siis pitkähkö ylävirejakso muuttui alavireeksi. Täysin ilman ennakkovaroitusta. Elias puhuu mieluummin ylä- ja alavireestä kuin mania- ja masennusvaiheesta.

Elias jatkaa unensa ääressä istumista ja sen merkityksen selvittämistä:

Uneni kapteeni oli tietoinen liian kovan vauhdin seurauksista eli törmäyksestä ja laivan tuhoutumisesta, miettii Elias. Joku minussa siis tiesi, että ylävirejaksolle on tulossa loppu. Ja joku minussa myös tiesi, että ylävirejaksot kuormittavat psyykeäni niin, että ”on siirryttävä jatkamaan matkaa pienemmällä ja hitaammalla laivalla”.

Entäpä Feeniks-lintu minussa, mitä minun siitä kuuluisi ajatella? Elias muistaa, että Feeniks-lintu on myyttinen lintu, joka rakentaa itselleen kanelipuun oksista pesän ja sytyttää sen tuleen. Tällöin pesä ja lintu palavat tuhkaksi. Kolmen päivän kuluttua lintu kuitenkin syntyy uudelleen tuhkasta. Toisen tarinan mukaan Feeniks-lintu tulee apuun, kun ihminen apua kipeimmin tarvitsee. Voisiko sisälläni olla sellaista tietoa mielialan vaihteluitteni rytmityksestä, joka voisi tasapainottaa kulloistakin vaihetta ja lieventää kahden erilaisen mielialan voimakkuuksia, miettii Elias.

Mitä unessani edustavat ihmiset, jotka tietämättöminä muista mahdollisuuksista keskittyvät sammuttamaan valoja? Näyttäytyykö maanisen vaiheen loppuminen unessani valoina, joiden sammuttamiseen ihmiset keskittyvät? Entäpä miksi kauppias sanoo, että unen ihmisillä sammuttelu menee överiksi? Elias on ymmällään, kunnes mieleen tulee ajatus: Mitä jos olennaista olisikin koettaa pitää aisoissa maanisen tilan ylipursuavaa energiaa niin, että ”valojen sammuttelua” ei kovin paljon tarvitsisi tehdä. Onko valojen sammuttelulla yhteys syvän masennustilan kanssa? Voisinko siis madaltaa masennusvaiheen syvyyttä, jos pystyisin pitämään aisoissa maanista vaihetta, kysyy Elias itseltään. Samalla toivonkipinä hänen sisällään alkaa herätä.

Sen pituinen se. Joulusatu.

Halusin kirjoittaa joulusadun muotoon ajatuksiani kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Ja erityisesti yhdestä valoa tuovasta näkökulmasta tähän vaativaan, joidenkin ihmisten psyyken rakenteessa olevaan, energian liikkumiseen yhdestä ääripäästä toiseen. Maanisessa vaiheessa ihminen kuluttaa omaa psyyken energiaa niin intensiivisesti, että masennusvaihe on välttämätön, jotta ihminen pysyisi hengissä pidemmällä aikavälillä. Masennusvaiheessa psyyken energia kääntyy sisäänpäin. Alkaa lataamisen, korjaamisen ja psyyken tilan eheyttämisen vaihe.

Analyyttisen psykologian viitekehyksestä tarkasteltuna maanisessa tilassa tietoinen mieli on vaarassa hukkua vahvan, tiedostamattomasta nousevan energian syövereihin. Masennusvaiheessa taas energia katoaa lähes kokonaan psyyken sisälle, ja ihmisen on vaikea ymmärtää tämän vaiheen arvoa. Usein on niin, että ihminen odottaa maanista vaihetta ja pelkää kuollakseen masennusvaihetta.

Molemmat vaiheet vaativat varsin paljon ihmisen tietoiselta mieleltä – ja egolta sen keskiössä. Vaativuutta lisää se, että maaninen tila haastaa egon kokonaan eri tavalla kuin mitä masennustila tekee. Ei riitä, että tietoinen mieli oppii tekemään yhteistyötä jommankumman tilan kanssa. Molempien kanssa on tultava toimeen ja osattava pitää ohjakset omissa käsissä, erityisesti ylävireen aikana.

Mitäpä jos kaksisuuntaisuuden kanssa elävässä ihmisessä, hänen sisällään, on joulusadun tavoin joku, joka tietää enemmän kuin hänen tietoinen mielensä tietää? Niin kuin tiesi ”vanhanaikaisen laivan kapteeni, Feeniks-lintu ja sammutusjärjestelmän kauppias”. Mitä jos tämä tietoisen mielen ymmärryksen ylittävä tietäminen liittyy siihen, miten kaksisuuntaisen kanssa voisi elää täysipainoista elämää? Mitäpä jos se joku, joka tietää, haluaisi sanoa tällaisen ihmisen tietoiselle mielelle:

  • Minä olen aina tiennyt, että sinä pystyt ottamaan oman paikkasi niin ylävireen kuin alavireen aikana.
  • Katso sisimpäsi energian luonnetta hyväksyvin silmin. Se on osa sinua.
  • Näe ylävireen karikot, ota ohjakset itsellesi, käytä energiaasi rakentavasti ja pidä kiinni kohtuudesta kaikessa tekemisessä.
  • Näe mieli myös masennuksessa. Se korjaa sinua ja eheyttää sinua. Anna sen tehdä korjaavaa työtään sen ajan, mitä korjaaminen vaatii. Lepää niin kuin luonto lepää talvella. Masennus on kuin Alkuäiti, joka ei ole kuollut vaan nukkuu ja kutsuu sinua nukkumaan kanssaan.

3 thoughts on “Joulusatu: Feeniks-lintu tulee apuun

    1. Nyt vasta sain auki viestisi, jonka laitoit blogiini liittyen. Siis auki niin, että pääsen siihen vastaamaan oikeasta paikasta.
      Kiitos siis viestistä! Palataan asioihin.
      Liisa

Leave a Reply to Grazu Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *