Loppiaisen kynnyksellä kirjailija Antti Röngän kolumni pysäytti minut. Kolumnin resonoidessa sisimmässäni kiiruhdin yläkertaan, työhuoneeseen. Psyykestä puski pakottava tarve dokumentoida jotain, mitä kolumni minussa herätti.  

Kolumnissaan ”Luovuin unelmistani ja tulin onnelliseksi” Antti Rönkä kirjoittaa mm. seuraavasti:

Kun seuraa unelmien sijaan kutsumusta, elämä on onnellisempaa ja työn tulokset parempia. … Niin sanottu keskinkertaisuus on maailman aliarvostetuimpia asioita. On mahdollista, että keskinkertainen elämä on parasta mahdollista elämää.

Jälkiviisaana ymmärrän, että haaveeni kuuluisuudesta kumpusi huonosta itsetunnosta. Halusin tulla nähdyksi, todistaa, että pystyn johonkin. Mutta niin kauan kuin motiivina oli pelkkä nähdyksi tulemisen halu, tuloksena oli stressaantunutta ja päämäärätöntä rimpuilua. Vasta kun tajusin, ettei ketään kiinnosta minun nähdyksi tulemiseni, uskalsin tehdä sitä mitä oikeasti haluan: kirjoittaa siitä, mistä minulla saattaa olla jotain todellista sanottavaa.

Ehdotan meille kaikille, jotka tunnemme riittämättömyyden ja keskinkertaisuuden pelkoa: kannattaa seurata mieluummin kutsumusta kuin unelmia. Toisin kuin unelmat, kutsumus toteutuu varmasti, jos sitä seuraa.

Näin Antti Rönkä.

Toisin kuin unelmat, kutsumus toteutuu varmasti, jos sitä seuraa.

Koska teen työtä jungilaisena psykoanalyytikkona, kutsumuksen seuraaminen vie ajatukseni individuaation kutsuun. Tämä tarkoittaa psyykemme sisältä nousevaa kutsua tulla siksi, joka olemme. Tämän kutsun kuuleminen ja sen todeksi ottaminen antaa meille kokemuksen siitä, että elämällämme on merkitys. Sillä, että olemme olemassa, on merkitys. Suorituksistamme riippumatta. Se on arvokasta ja tärkeää. Merkityksellistä.

Analyyttisen psykologian perustaja Carl Gustav Jung päätyi ajatukseen, että ihmisen psyykessä on kaksi keskusta. Toinen on tietoisen mielen keskus, jota hän kutsui egoksi. Toinen on syvällä psyyken sisällä oleva keskus, josta hän päätyi käyttämään nimeä self (Itse).

Antti Rönkä on kolumninsa johtopäätöksessä, oman kutsumuksen seuraamisen tärkeydessä, kulkenut pitkän ja välttämättömän henkisen matkan. Jungilaisittain ajateltuna johtopäätös kuvaa vaihetta, jossa egon ja selfin välinen yhteys voi toimia. Tällöin ego ei omassa voimassaan yritä määrätä eikä päättää, mitä ihmisen kulloinkin kuuluu tavoitella. Tai miten tulee suhtautua vastoinkäymisiin, pettymyksiin tai omiin tai toisten virheisiin. Sen sijaan ego suostuu kuuntelemaan näkemyksiä, jotka nousevat egoa suuremman ja syvemmän tietämisen tilasta.

Miten me sitten voimme kuunnella sisimmästämme nousevia viestejä? Miten olla näihin yhteydessä? Miten ylipäänsä länsimainen, tieteeseen ja tietoisen mielen ylivertaisuuteen uskova ihminen voi luottaa johonkin, joka nousee tiedostamattomasta ja joka ei ole egon aikaansaamaa?

Tiedostamaton viestii meille monilla eri tavoilla. Unet ovat yksi tärkeä viestintuoja. Unien muodossa saamme kokemuksen siitä, miten self, sisällämme oleva ”locus of knowing” haluaa välittää oman näkemyksensä meistä. Useimmiten näkemys on luonteeltaan kompensatorinen. Täten se tuo vastakkaista tai vähintäänkin täydentävää näkökulmaa ajatteluumme.

Unien käsikirjoittajana self seuraa koko ajan toimintaamme ja etsii tapoja saada yhteyttä meihin. Psykiatri ja jungilainen psykoanalyytikko Edward Edinger sanoo, että unet tuovat esiin, missä kohtaa kulloinkin olemme egon ja selfin välisellä yhteysakselilla. Ja miten tuo akseli toimii minäkin hetkenä elämässämme.

Tietoisen mielen keskuksena egon kuuluu päättää arjen valinnoistamme, asettaa tavoitteita ja priorisoida moninaisten vaihtoehtojen keskellä. Kun valitsemme jotain, jätämme samalla jotain valitsematta. Usein valintamme perustuu siihen, minkälaisen arvon millekin valinnalle tai tavoitteelle annamme. Tässä kohtaa egon ja selfin arvomaailmat voivat erota huomattavastikin. Ja tässä kohtaa self, jota myös sieluksi voimme kutsua, voi olla toista mieltä.

Selfin tavoitteena on saada meidät olemaan enemmän kokonainen ihminen, mahduttamaan ajatteluumme yhtä lailla vahvuudet kuin heikkoudet, valon ja varjon. Luopumaan tavoitteistamme olla paras tai täydellinen. Hyväksymään elämäämme niin onnistumiset kuin epäonnistumiset ja katsomaan myötätuntoisesti omia ja toistemme heikkouksia.

Unet tuovat arvokasta tietoa siitä, missä suhteessa egomme on yksipuolistunut tai irtaantunut selfin tavoitteista.  Edinger sanoo, että voimme saada yhteyden johonkin egoa suurempaan vain, jos tulemme tietoiseksi ja hyväksymme heikkoutemme. Tällöin self on valmis tukemaan ja auttamaan meitä.

Tunnistamme egon ja selfin välisen ristiriidan monin eri tavoin. Pitkittynyt sisäinen ristiriita voi johtaa masennukseen tai neuroottiseen käyttäytymiseen. Masentuneen ihmisen psyyken energia vetäytyy sisäänpäin niin, että arjen vaatimuksiin ei riitä voimia. Sisäinen ristiriita voi ilmetä myös ahdistuksena, tyhjyyden tai merkityksettömyyden tunteena tai ärtymyksen, aggression tai vihan purkauksina. Myös keho voi oirehtia monin eri tavoin.

Individuaation näkökulmasta on tärkeää kiinnittää huomiota omiin tunteisiin ja mielialoihin. Me emme valitse tunteitamme. Niiden taustalla on pitkälti omavoimainen psyyken dynamiikka, jossa psyyken energia puskee tietoisen mielen ja kehollisen olemuksemme tasolle. Psyyke on energian näkökulmasta avoin systeemi, joka tukkeutuessaan etsii korvaavan kanavan tulla ulos. Meidän ei tulisi purkaa sisäistä ristiriitaa toisten syyttämiseen tai itsemme kritisoimiseen. Meidän tulisi pysähtyä ja yrittää ymmärtää, mitä syvin sisimpämme meille viestittää. Kuunnella sisällämme olevaa ohjaavaa voimaa, joka on monin verroin suurempi kuin siitä aikoinaan erottautunut egomme.

Merkitysyhteyden löytäminen arkeemme auttaa meitä kohtaamaan elämän väistämättömät haasteet ilman, että kaadumme niiden taakan alle. Kokemus siitä, että olemassaolollamme on merkitys ja elämällämme tarkoitus vie meidät pyhyyden kokemuksen ääreen.

Teologi ja filosofi Rudolf Otto käytti käsitettä numinöösi kuvaamaan pyhyyden kokemusta. Se on hetki, jossa ymmärrämme, että ego ei ole tätä aikaansaanut. Tämä kokemus voi helpottaa sisäistä ristiriitaamme ja muokata esimerkiksi kärsimyksestä jotain uutta elämäämme. Jotain, joka palauttaa kadottamamme elämänvoiman ja saa psyykemme energian virtaamaan taas vapaasti.

Antti Röngän sanoin, ”elämä on tällöin onnellisempaa ja työn tulokset parempia”.